Hallitus 2025
Puheenjohtaja Mari Liukonsuo
Olen Mari Liukonsuo, keski-ikäistyvä ja -pullistuva tätiratsastaja Tampereelta. Nuorempana olen harrastanut isohevosilla sekä koulua että esteitä ja kilpaillutkin jonkun verran. Köyhänä opiskelijana ratsastamiseen ei ollut varaa ja perhe-elämän ja raskaan luokan- ja äidinkielen opettajan työn lomaan ei oikein omaa harrastusta mahtunut.
Tyttäreni sitten aloitettua ratsastamisen issikoilla Tuulensillan tallilla juuri ennen koronaa johti parin mutkan kautta siihen, että muiden ostaessa koronakoiria minä ostin koronahevosen: Glampi frà Haelin. Tammikuussa -23 vehreämmille laitumille jännevamman seurauksena lähetetty Glampi oli Islannissa syntynyt hiirakonkirjava ruuna, jonka kanssa ehdin kokea monet maastot ja tutustua tölttiin. Tarkoitus oli rauhassa etsiä uutta hevosta, mutta kun kokeilin Kirkkonummella Kira Gluschkoffiin ihanaa Alfadis frà Stengullagårdia, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ihana Allini asustaa nyt Hämeenkyrön Mahnalassa Seppälän tilalla. Maastoilemme paljon, mutta välillä hiomme tölttiä kentällä ja talvisin myös jäällä ovaaliradalla. Kesäisin meidän molempien lempipuuhaa on uiminen ja vedessä leikkiminen.
Varapuheenjohtaja Miia Kinnari
Pitkän linjan islanninhevosharrastaja ja Snöggurilainen.
Sihteeri Miia Reijomaa
Miia on harrastanut hevosia jo lähes 40 vuotta. Issikoihin Miia tutustui 2000-luvun alussa Tuulensillan tallilla. Harrastus jatkui kuitenkin isohevosten parissa aina vuoteen 2012 saakka, jolloin oli toinen Islannin vaellus takana. Siitä reissusta jäikin sitten kipinä päästä paremmin selvyyteen askellajiratsastuksesta.
Loppuvuodesta 2012 Miia tutustui vuokraissikka Tru’n ja omistajaansa Anuun, joiden kanssa Miia opetteli aivan uuden tavan harrastaa. Kesällä 2016 Miia huomasi yllättäen olevansa issikkatamma Ulpa’n kimppaomistaja. Ulpa menehtyi äkillisesti syksyllä 2020 ja Miia löysi nopeasti itselleen uuden ystävän, ruuna Heimirin.
Uusia tuttavuuksia ja ennen kaikkea ystäviä islanninhevosten ympärillä on tullut lukuisia lisää vuosien varrella Se on yksi parhaimmista asioista mitä on tullut oman hevosen mukana. Miia on nyt kolmatta kautta mukana Snöggurin toiminnassa ja hän toivoo, että erityisesti tämä juhlavuosi saattaisi entistä enemmän ihmisiä yhteen islanninhevosten ympärillä.
Rahastonhoitaja Anu Hietikko
Sulo johdatti Anun issikoiden maailmaan vuonna 2015. "Mä ostin Sulon vanhempieni perintörahoilla kostoksi kun eivät ostaneet mulle hevosta kun olin lapsi." -nauraa Anu.
Sulo oli ongelmahevonen ja Anu kokematon hevosen omistaja, joten alussa ongelmia riitti. Sulo arvosti lähinnä ruokaa ja kokeneita ratsastajia, kun taas Anu opetteli ratsastuksen alkeita ja oli kova jännittämään. Onneksi Anulla on yhtä kova pää kuin Sulolla eikä hän luovuttanut. Niinhän se on että ne vaikeimmat opettavat eniten.
Anun tavoitteet ovat pitkälti "henkisiä" eli Sulon tunnetilan huomiointi ja sen kääntäminen positiiviseksi energiaksi. Toki tölttiä hiotaan, sillä kun zen on tarpeeksi vahva lähdetään sitä kokeilemaan kisaolosuhteissa.
Snöggur on ensimmäinen issikkakerho jossa Anu on mukana.
Jäsensihteeri Petti Falck
Vuosien hevostelutauon jälkeen ensikosketus issikoihin tapahtui Tiurantallilla syksyllä 2013. Reilu vuosi myöhemmin Petti ihastui vahingossa ratsitunnilla erityisherkkyydessään haastavaan issikkaan… ja sai sen pari päivää myöhemmin joululahjaksi mieheltään.
Petti ei ole kilpailuhenkinen, mutta on muutaman kerran houkuteltu mukavuusalueensa ulkopuolelle. Figures Tests (ent. Tölt in Harmony) –luokka ja SIHYn E-ohjelma ovat kiinnostavia kisavaihtoehtoja. Maastakäsittely ja `hevosen puhuminen´ ovat lähellä sydäntä. Samoin islantilaisten villapaitojen kutominen.
Snöggur on ensimmäinen issikkakerho, johon Petti innostui aikoinaan liittymään.
Jäsen Anniina Trygg
Ensimmäinen kosketus islanninhevosiin tuli 2013 Drive-in tunnilla Tiuran tallilla Ylöjärven Kurussa. Lapsuudessa/nuoruudessa harrastanut useita vuosia muuten ratsastusta ja tallilla käyntiä.
Oma hevonen oli unelma, jota ei uskaltanut edes unelmoida. Pimeässä taskulampun valossa hän löysi mustan islanninhevosorin, joka katsoi ison tukan alta lempeällä katseella ja paluuta ei ollut. Anniinalla ja Bjalfilla (nykyään ruuna) on kokemusta monenlaisista harrastamisesta, hänen kanssa oppinut nauttimaan maastoilusta ja tykkäävät haastaa itseään pikku kisoissa askellajiratsastuksessa, kuin estekisoissa.
Snögguri on Anniinan eka islanninhevosseura, johon tutustui suklaiden kautta. Mukaan hallitustyöhön Anniina lähti, koska tykkää ihmisistä islanninhevosten ympärillä!
Jäsen Turo Tuomisto
Varajäsen Silja Frigård
Olen 36-vuotias islanninhevosharrastaja, ja olen viettänyt suurimman osan elämästäni hevosten parissa. Vaikka viime vuodet ovatkin kuluneet sivussa aktiivisemmasta toiminnasta kiireisen arjen vuoksi, hevoset ovat olleet koko ajan henkireikäni.
Olen aina löytänyt aikaa muodossa tai toisessa hevosteluun vaikka aktiivinen osallistuminen onkin ollut vähäisempää. Nyt kuitenkin kaipaan takaisin yhdistystoimintaan ja haluan jakaa osaamistani ja intoani muiden jäsenten kanssa.
Tulevaisuudessa odotan innolla yhdistyksen järjestämiä mukavia hevoslähtöisiä tapahtumia. Toivon saavani viettää enemmän aikaa issikoiden ympärillä, oppia uutta ja jakaa kokemuksia muiden hevosharrastajien kanssa. Uskon vahvasti, että yhdistys tarjoaa loistavan mahdollisuuden tavata samanhenkisiä ihmisiä ja nauttia yhteisestä harrastuksestamme.
Olen todella iloinen liittyessäni jälleen mukaan aktiiviseen toimintaan ja odotan innolla kaikkia niitä hienoja hetkiä, joita tulemme yhdessä islanninhevosten parissa viettämään. Nähdään pian tapahtumissamme!
Varajäsen Heidi Vettenranta
Heidi on ikuinen ponityttö, joka lapsuutensa ja nuoruutensa vietti isohevosten parissa.
Aikuisiällä löytyivät issikat, oman tyttären ratsastusharrastuksen kautta. Siinä kohtaa kun IKUINEN PONITYTTÖ löytää ponin ja heidän elämänsä kohtaavat, niin eipä siihen elämään muuta enään oikein tahdo mahtuakakaan kuin heppastelu.
Työt ”vähän” haittaa harrastelua, mutta nekin pyritään järjestelemään niin, että tallielämään jää aikaa vähintäänkin riittävästi..
Heidi on fiilistekijä. Rennot metsäilyt, maastossa liikkuminen ja vain hengailu on se THE juttu. Vastapainoksi on kuitenkin kiva väliin valmentautua ja touhuta ihan tosissaankin, kuitenkin hymyssä suin, pilkettä silmäkulmassa.
Onni on ihmiset näiden ihanien islantilaisten ympärillä ja se yhdessä touhuaminen.
